Tie tummansininen Suomen maata halkoo. Mietteissään tämäkin poika kulkemaan sitä aikoo. En lähde vaivaksi, en lähde myöskään siksi, että olisin parempi tai antamassa periksi. Sen lähiön korteeriin mä majapaikkani laitan mistä löytyy tyttönen, jonka vierehen pääni taitan.
Viistäköön siipeni maata paikalla olla en saata kun veri vetää tätä luontoa taas menemään. Viistäköön siipeni maata paikalla olla en saata kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
Talo punatiilinen, tammesta sen ovi. Tuollaseen siviään elämään emmä oikein sovi. Mun on pakko lähteä kun vieraan vallan alta mistä löutyy paikkani, joka rauhan antaa.
Viistäköön siipeni maata paikalla olla en saata kun veri vetää tätä luontoa taas menemään.
Viistäköön siipeni maata paikalla olla en saata kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.
En lähde vaivaksi, en lähde myöskääm siksi, että olisin parempi tai antamassa periksi. Maantie onnekseni se antaa elonpohjaa nurin kurin nuttupäällä antaa, ottaa, ohjaa
Odottakaa!
Viistäköön siipeni maata paikalla olla en saata kun veri vetää tätä luontoa taas menemään. Viistäköön siipeni maata paikalla olla en saata kun veri vetää taas luoksesi lähtemään.