Olen yksin pimeässä, tahdon murtaa oven Herään itkien, en tiedä kuka missä olen? Asun keltaisessa talossa, sinne kulje ei teitä Se on keskellä niittyä pimeää, vaikkei pilvet sitä peitä Pihallani kasvaa tammi, sen hyväilyyn öisin herään Paha tammi huohottaa vierelläni, rukoilen älä satuta enää
Paha varjo painautuu ylleni, ei henkäyskään ulkona tuule Pimeässä riuhdon ja huudan, vaan ei kukaan huutoa kuule Oksat raapivat verille ruumiini, huudan kivusta, inhossa itken Tahdon kuolla häpeään, likaisena kasvoni kätken Talo jossa asun, sinne ei kulje teitä on vain tammen varjo, minä, pahuus, pelko sitoo meitä Olen yksin pimeässä, tahdon murtaa oven Herään itkien, en tiedä kuka missä olen
Pakenen oksista vapaaksi, juoksen kirkuen alakertaan Pahan tammen varjo kannoillani ei sääli piirun vertaa Valokuvat olohuoneessani ovat kaikki samasta puusta Olemme kuvissa sidotut sylikkäin, vihityt jotka tiedä ei muusta Yritän sahata tammen, vaan verta vuodankin minä Mitä syvempään puuhun kajoan, omat haavani syvenevät Ei auta huuto vasten tyynyä, orjana elän ja maadun Pelon lapsi sylissäni, tammen juurelle rukoillen kaadun
Talo jossa asun, sinne ei kulje teitä on vain tammen varjo, minä, pahuus, pelko sitoo meitä Olen yksin pimeässä, tahdon murtaa oven Herään itkien, en tiedä kuka missä olen