Kun päivän valo nukkui Silmät luvatta aukesivat pimeään Ruumis tottelematon liikkumatta Paino ahdistuneen rinnalla Hengitys vaivaista miltei mahdotonta Raatojen lemu velloo ilmassa Pahan läsnäolo löyhkää huoneessa Askeleet hitaat lähestyvät Kolkosti kaikuen nurkissa
Kuiske nariseva vanhan naisen Kivulla katkeralla kylmästi kiukuten Viima vihlova, hengitys haudan Jäätäen pääsi läpi puhaltaa Noidan kasvot ryysyiset Akan silmät matoiset Varjosta paljastuvat Kuoleman kuvastavat
Riutuneet kädet kaulalle kurkottavat Kylmät kourat lujasti kuristavat Lopun viimeiset kyyneleet valuvat Virtana vuolaana poskilla sinisillä Likaisilla hampaillaan haahka syö uhriaan Kasvoja kauhistuneita eukko puree ahneissaan Lopuksi makean veren nauttien Kalpean lihan kuolemasta kostuen