Kuun katseen helmyt ylle käy ja lyö itsensä levolle Syvässä sylissä veden morsiamen uinuu menneen sielu
Yksin nousee halla seisovista joista ja soittaa huurteista huiluaan
Kuun katseen kohdatessa halla nousee tanssimaan Nämä vedet eivät hopeaa heijasta vain taivas tähtyeitä huokaa
Yön hämärtäjä, päivän himmentäjä matkaa taivaalla Hiljainen hetki unenvirran luona mieli pilvissä käy
Yksin nousee halla seisovista joista ja soittaa huurteista huiluaan
[Translation:] [THE GLACIAL WATERS]
Sparkling light from the moon so pale embellishes the spruces with golden veil Deep, deep in the glacial waters asleep is the essence of the past
Frost rises from the river's depth while it dances a chord of frozen flute might be heard
When the moon lights the surface of the calm river in a shape of frost the past quietly dances No light on these glacial waters shimmers only the nightsky is filled with silver glances
The night turns to a day and the day to another evening A silent moment by the river of dream mind rises to dimension so far out of reach
Frost rises from the river's depth while it dances a chord of frozen flute might be heard