Ei enempää – ei vähempää, kun lähempää sun nähdä vain saan Vain olla tässä anna mun – luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin Mut silti vain on pelkonain: Kun kello käy, taas liian paljon se lyö On kohta päättynyt yö, taas alkaa arkinen työ Kun kello käy, niin kohta nähdä saan sen: Sua löydä viereltäin en, oi, miksi aika näin kiiruhtaa?
Ei enempää – ei vähempää, kun lähempää sun nähdä vain saan Vain olla tässä anna mun – luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin Mut silti vain on pelkonain:
Kun kello käy, ja aamun kalpean tois Ei tähdet hehkuaan lois, käyt niiden kanssa sä pois Kun kello käy, niin myötä vanhenen sen Jää aika rakkauden… oi, miksei kellot voi – seisahtaa?
Vain olla tässä anna mun – luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin Mut silti vain on pelkonain:
Kun kello käy, taas liian paljon se lyö On kohta päättynyt yö, taas alkaa arkinen työ Kun kello käy, niin myötä vanhenen sen Jää aika rakkauden… oi, miksei kellot voi – seisahtaa?