Seitsemännen auringon aamuna alla näiden lukemattomien halojen, takana taivaita hipovien talojen, meri nousee edessämme. Meitä sitoo sanomaton lupaus, josta me puhutaan vain vaieten.
Kuinka kauan sä annat noiden aamujen sulle koittaa? Ja kuinka kauan ennen kuin annat oikean elämän voittaa?
Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles: On kaikki mennyt pieleen. Vielä jonakin päivänä sinäkin hautaat mustat sydämet syvälle mieleen.
Mut sä oot, mitä oot et sille mitään voi, ellet tee elämällesi jotain, ettei tarvii huutaa yksinään, et: "Missä rakkaus?"
Ovat niityt vehreämmät siellä, missä käsi kädessä taas kuljetaan. Hopeisen pellon reunalla silmämme jo suljetaan.
Kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää? Ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää?
Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles: On kaikki mennyt pieleen. Vielä jonakin päivänä sinäkin hautaat mustat sydämet syvälle mieleen.
Mut sä oot, mitä oot et sille mitään voi, ellet tee elämällesi jotain, ettei tarvii huutaa yksinään, et: "Missä rakkaus?"
Anna mun mennä, älä päästä irti. Ota musta kiinni, älä koske minuun. Anna mun mennä, älä päästä irti. Älä koske minuun, ota mut syliisi.
Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles: On kaikki mennyt pieleen. Vielä jonakin päivänä sinäkin hautaat mustat sydämet syvälle mieleen.
Mut sä oot, mitä oot et sille mitään voi, ellet tee elämällesi jotain ettei tarvii huutaa yksinään, et: "Missä rakkaus?"