Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi, emme tienneet kun läksimme silloin, kuka joskus palata voi. Elo tää juoksuhaudoissa on meille käskynä vain kohtalon, ja kenties matkamme määrä sodan melskeeseen kadota on.
Päivä kun yöks’ vaihtui jo, tuli levoksi pien’ tuokio, ovat unehen vaipuneet kaikki, missä lämmön suo nuotio. Minä sinua taas muistelen, näen poskellas viel’ kyynelen, vaikka taiston kentälle jäisin, sinun kuvasi on viimeinen.