Pimei on yö, puul’at viuhketah muanalan piäl, Tuuli vonguttau provodoi täs, tiähtet nävytäh odva. Pimienny yön uni ei tule sinule piäh, Sinä liikutat kätkytty da pyhkit kyynälii kodvan.
Tahtozin kui piästä sinulluo, armahalluo, Kaččozin vai sinun armahih silmih hätken. Pimei se yö minuu sinunke eroittau myös, Mustu vihaine muanala on meijän syväimien välis.
Uskon vai sih, rubiet vuottamah päivät dai yöt. Usko avvuttau minule tiä surmas lähäzes piästä. Ihalmo on, menen torah, ei puoleta väit. Tiijän, unohta armastu et, sinä kai pahuot kestät.
Varaita ei, tullou surmanke vastavuo tiä. Nygöigi se tuaste minun piäl pyöriy hil’l’ah. Päivät dai yöt minuu vuottajes elostu viet, Sendäh minule ei midä roi, tiijän varmah sen minä.