Mul on sängyssäni mies sen olkaan tatuoitu on Jack Nicholson Se makaa alasti ja nukkuu ja mä mietin kuka helvetti tuo on Ei ainakaan se sadun prinssi se johon tulisesti rakastun Joten nousen vähin äänin porraskäytävässä pukeudun
Otan kahvilasta pöydän selkä ulko-ovelle päin Enkä todellakaan tunne minkäänlaista ylpeyttä itsestäin Mutsi soittaa kertoakseen miten kiva ois jos joskus kävisin Mut se veisais vain sen saman virren se on kuultu monta kertaa ennenkin Se menee näin:
Milla hei sun täytyy muuttuu Sun elämältäs suunta puuttuu Sä aina tarut tikkuun lyhimpään Se ei johda mihinkään Sä et oo mikään tyttö enää Sun täytyis tehdä jotain järkevää ja lapselliset leikkis lopettaa
Kahvilan seinällä on taulu vanha valokuva mustavalkoinen Rannalla tuulisella nainen pitää hatustaan kiinni hymyillen On upottanut varpaat hiekkaan touhuja pienen pojan katselee Poika löytänyt on simpukan kuoren sitä vakavana kuuntelee
Puhelimen ääni mut vetää arkeen takaisin Heli tahtoo tietää mihin viime yönä oikein katosin Ja minä vastaan vaikka tiedän joutuvani pyörremyrskyn keskukseen Sillä tiedän tasan tarkkaan mitkä sanat Heli valitsee Sanoo näin: