ken voi uhmata itsensä uhria sisäistä Mestaria kohoavaa? loistavaa kauneutta Tiensä kutsumaa sisempää sädettä, sen kehää korkeaa ei miekka käy vasten kruunua seitsenpäisen käärmeen jaloa rotua, Nechusthan! iäisestä valosta on kaikki noussut, Nechusthan! iäisessä valossa kaikki seisoo, Nechusthan! iäiseen valoon kaikki jälleen palaa
kuule kuinka Hän kutsuu silmänsä loistaen iäisesti Hänen Viisaudestaan on kahleemme taottu ja Hänen Tahdostaan ne avataan
hiljainen Ääni Mestarin johdattaa halki aikojen kutsu kuljettaa olemme Hänen Viisautensa langettama varjo ja temppelimme Hänen neroutensa bardo sydämemme palaa Hänen lahjanaan työmme versoo Hänen voittonaan