Musta sade pieksee arkkuni pintaa Kylmät tulet valvovat siirtymistäni Tämä yö on viimeinen kärsimyksen kangistamalle ruumiilleni Haudan kylmyydestä ei ole paluuta
Kuulin Sen kutsun ympärilläni, kumpuavan horisontin takaisesta tyhjyydestä Löysin Sen kauniin soinnun oman Helvettini syövereistä
Käärmeen kieli puhui lihassani pimeää totuuttaan julistaen Käärmeen Sana kaikuu kammioissani kantaen minut ikuisuudesta toiseen