kuilun suulta Puu nousee neljän naamion takana vartoo tiedosta teroitettua veistä pitäen sillä valtaa pilareihin lukemattomiin polkuihin lukittuihin
harkiten on asettanut Työnsä esille tulisella tahdolla valonsa jakanut sineteiksi, kehiksi verensä vuotanut ylhäisestä ajatuksesta sen Temppelin saleiksi maalannut
lupausta valvoo kirouksen vaatteet hulluudella siunatun Herran huoneissa nylje ihosi näillä portailla ympärikäännä aistisi astuaksesi lukemattomat käärmeet vartioivat täällä ja jokainen varjo on nielevä kuilu kulkijalle ulkoista aurinkoa heijastavalle
Temppelin sydämeen on täällä kuljettava pimeydessä syvälle ytimeen vaellettava sinne asti Hän valehtelee varjellakseen myrkyin vartioi suojellakseen Samaelin säteelle vasen kätesi anna ajatusten tuhkista vala alttarille kanna