Mie tulen takasii viel, Inkerini armain vua sinnuu kaihovaa miun syvämeini siin mie tulen vällee ja näken jällee siun näkköis lyötyn, näkköis vielkii sorjan niin
Oi heimokuntain, jiänös Inkerimmö armaan työ sisot-veikot, teitä vähä ono jiänt miun sieluin itki ja teitä etsi on vastumaiset kolkot, syvämissää jiä!
Sie nyty siunaa, Herra, Inkeri(i)n’ miun armaan jo anna lohtu sille, huavat parantain ei toista paikkaa syvämein suakkaa ko olen siel/tiäl, vua sillo uon mie kotonnain!