Kärsivan rukous Tuskissasi jaloissani ryömit Armoa anoen Vuodattaen verta tuhansista haavoistasi jotka suolalla ja myrkyllä kyllästin Ei ole armoa Ei anteeksiantamusta kun kasvojasi ilkkuen potkaisen
Kuka nyt on Herra ja ketä on korkeuksiin katsottavan? Kenen varassa on elämä ja kuolema, kenen vihaa on nyt peljätävän Kurjuutesi on onneni! Heikkoutesi on vahvuuteni!
Mahdin alla taipuu kovinkin teräs Pelossa katoaa syvinkin viisaus Viimeinen isku Raastaa sinusta elon rippeet Ruumiisi häpäisen ja hautaan kuolleeseen synnin maahan Kerran taivaan valon ruhtinas nyt ravintona matojen Kun jälleen yöhäön palaan on nimesi vaipunut unholaan