Kai meistä kaikist välil tuntuu siltä ettei mikään tunnu miltään. Kunnes surku ja parku, saa karjutki avaa silmät, Ja odotan, odotan, peloissani odotan miten itseni kokoan jos kadotan sut kokonaan.
Tie oli päättyä ennen kun kerkes alkaakkaan Mut keskoskaappissa ne sai mut ja Jeren jatkamaan Lastenkliniikalta ponnistaminen on raskaampaa Mut oppiipahan arvostamaan matkaansa Kun kaks siskoo poistuu jo ennen mun syntymää Toinen syntyy toinen kuolee, se on ympyrää Ja tää on vaa väliaikanen bakanssi Eläkkeen kohdal toivois että sen saispa takaisin Silti toiset ottaa loparit jo ennen aikojaan Jättää meidät tänne muistelemaan menneit aikoja Se on perseestä, mut se on elämää Elämä välil on, ja siks sitä pelätään No mikä muu kuin kuolema tääl varmaa oisikaan Paineen alla jengit sekoo tappaa toisiaan Täs maailman ajassa iisii jää funtsimaan Uskaltaako koulus enää silmiään ummistaa?
refrain: Viimein sain silmät aukasta, se mitä meil onkaan on haurasta En haluu luopuu siitä niin, kaikin voimin pidän siitä kii Se erottaa mut laumasta, varjelen sitä mikä on haurasta En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii
Jos voin tehdä sen tänään, miksi tehdä se huomenna Walk don't talk, siinä sulle selvää suomea En pelkää helvettiä, en pelkää kuolemaa Mut pelkään reppu tyhjänä mennä tuonelaan Tää jääräpää kun ei liiku minne määrätään Niinku Genssit sanoo matka on määränpää Kehdosta hautaan kierrän kerään elämyksiä Se joka vapaana elää herää yksinään Jokainen täälä itse valitsee tiensä Syytä toisten ei tarvitse tietää Sun ei tarvii kysyville vastata Tärkeintä on että pysyy itse kartalla Ja vaik on raskasta, ei auta elää pelossakaan Jos nyt koitettais pysyä tääl elossa vaan Ja nauttii täysillä niin kauan ku saadaan Mä meinaan ainakin kunnes ne hautaa mut maahan
refrain
Niin, mä toivon vaan, et vielä ei tuu loppumaan Tää mitä meille on annettukkaan, niin haurasta Niin kaunista, niin korvaamatonta