Mä näin jo kaukaa kun hän saapui mun oven viereen ja sitoi hevosen puisen kaiteeseen. Eikä hän peremmälle tullut katseli siinä vain kun vaatteet hänen hain eteiseen.
Hän sanoi elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytänyt sitä mitä hän on etsinyt.
Häl oli silmissänsä jano ja vaikka mä näinkin sen otin mä hänet vierellein mun elämään. Ja siinä seistessäni vielä kuulin kun preeria kauemmas häntä kutsui tuonnemmaks etelään.
Ja elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytäny sitä mitä hän on etsinyt.
Ennen kuin nousi ratsuillensa, laski käden poskellein, ja kysyi oi tyttösein mua ootathan. Ja vaikka sydämeni toivo järkeni ennusti, on tuol joku viellä varmasti mun kaltaista ilman.
Mä sanoin elämä on lyhyt, enkä mä oottaa enään pystynyt. Päivä laskee pian lähden nyt.
Niin lähti hän ja rakkautensa vei kauas mukaanaan rinnan alla suurempaan maailmaan. Mä siinä lakaisin kuistin ja oven auki jätin toiselle etsijälle uudelle, joka jo kotiin kaipaa.
Mä mietin elämä on lyhyt mut onko vielä koskaan kukaan löytänyt sitä mitä hän on etsinyt.