Ma näin jo kun hän saapui mun oven viereen ja sitoi hevosen puiseen kaiteeseen. Eika hän peremmälle tullut katseli siinä vain kun hänen vaatteet hain eteiseen.
Hän sanoi elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytänyt sitä mitä hän on etsinyt.
Häl oli silmissänsä jäno ja vaikka mä näinkin sen otin hänet vierellein mun elämään. Ja siinä seisteesäni vielä kuulin kun preeria kauemmas häntä kutsui tuonnemmaks etelään.
Ja elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytäny sitä mitä hän on etsinyt.
Ennen kuin nousi ratsullensa, laski käden poskellein, ja kysyi oi tyttösein mua ootathan. Ja vaikka sydämeni viel toivo järkeni ennusti, on tuol joku vielä varmasti mun kaltaista ilman.
Mä sanoin elämä on lyhyt, enkä mä oottaa enää pystynyt. Päivä laskee pian lähden nyt.
Niin lähti hän ja rakkautensa vei kauas mukaanaan rinnan alla suurempaan maailmaan. Ma siinä lakaisin kuistin ja oven auki jätin toiselle etsijälle uudelle, joka jo kotiin kaipaa.
Mä mietin elämä on lyhyt mut onko vielä koskaan kukaan löytänyt sitä mitä hän on etsinyt.