Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin Että vastatuulessakin lentää jaksaisi Kovat oli ajat hällä takana, Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?
Pää painoksissa mainitsi hän kerran murheistaan Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi täällä meillä päin Vaan ei aina kaikki koe sitä näin Sillä faunin, peikon, keijunkin Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja Kaikkialla huokausten kera toistettiin Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin
Ois paratiisi meillä täällä näin Jos elettäisiin aina lähekkäin Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin Suru silloin kiinni saa se ei vie
Ois paratiisi meillä täällä näin Jos elettäisiin aina lähekkäin Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan ---- Порошек фейный она втирала в крылья до утра, Чтобы хватило сил лететь навстречу ветру. Тяжелые времена были у нее за плечами, Но кто же поверит в существование грустных фей?