Herään pimeän keskeltä - olen makuulleni sidottuna lämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissani rauhoitun avuttomuuteeni pian, tunnustelen aistejani etsin jotain muististani, se on niin autio, tyhjä
Sitten valo syttyy, hitaasti, ja kansi ylläni aukeaa olen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaa en muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuilta ja alaston hahmo mi seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta
Läpi painajaisteni tiesin että olen muualla että outo tehtävä on kannettavanani kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti Vankiko, vaiko pakolainen, orja tahikka kuningas ei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhua Nouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillä missä, kuka puhuu ja kenelle minä vaadin lisätietoja
Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki olen valvonut untanne kymmenet vuodet, ja laskenut sydämen lyöntejä siis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksi jonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään
Nousen ylös ja pukeudun, ovea kosken, se aukeaa hiljaiseen käytävään jos täällä olen, on määräni täällä vaan missä, on tehtävä selvittää