Kävellen nauraen pankkiin ilman elämän kolhuja Taskussa vain omin silmin nähty maailma Pyrkimys elää muille, eikä uskoa kehenkään Ei kehenkään
Napanuorassa roikutaan kaikin voimin uskoen lohtuun Kunnes ymmärrys täyttää, tahdon takaisin kohtuun Eikä mikään voi muuttaa tämän tarinan juonta Tiliotetta tarjotaan, viimeistä
Kaadumme, maadumme pois (Rajat ylitetty, rimat alitettu, ihmisiän tarpeiksi suruvaliteltu)
Kun elämä saa meistä yliotteen – alisuorittaja, katoa, kaikkeuden kuormittaja
Kun elämä saa meistä yliotteen, Se vie meidät takaisin alkuun Kun elämä saa meistä yliotteen, Se luo meidät takaisin kohtuun
Ruumis ulosotossa, henkinen saldokin nollassa Riudun itsesäälissä lautturin jollassa, Haaksirikko tulee tällä ristiretkellä Sielun huolet huuhdellaan
Kaadumme, maadumme pois, kaadumme...
Kun elämä saa meistä yliotteen – alisuorittaja, katoa, kaikkeuden kuormittaja
Kun elämä saa meistä yliotteen Se vie meidät takaisin alkuun Kun elämä saa meistä yliotteen Se luo meidät takaisin kohtuun
Tahtoi kaiken kansan nähtäväksi, ylimmäksi ystäväksi Jalustalle nostetulle, velkarahoilla maksetulle Ymmärryksen ytimessä, kuuden jalan syvyydessä Sielu hauras ennalta nähtiin Huutavan nimeään tähtiin
Käveli nauraen pankkiin ilman elämän kolhuja Taskussa reikä josta kadotti maailman Miten elää muille jos ei usko itseensäkään?