olen niin kevyt, että leijun ilmassa, sun huoneessa mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan ja asiat saavat mittasuhteen oikean
sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikä ei tuhoa sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda nyt oon niin kevyt, että leijun ilmassa korkealla ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta
tuulee, kun sinä olet tuuli ja minä olen höyhen sun vietävänä tuulee, kun kaupungissa tuulee mä korkealle nouseen taas
hei, koita unohtaa ne asiat, jotka sua öisin valvottaa hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa kaikkein vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa mä puhallan ja sä nouset ilmaan
tuulee, kun minä olen tuuli ja sinä olet höyhen mun vietävänä tuulee, kun kaupungissa tuulee sä korkealle nouseet taas
hyppäät parvekkeelta, muttet putoa olet niin kaunis kun sä leijut ilmassa surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa
tuulee, kun minä olen tuuli ja sinä olet höyhen mun vietävänä tuulee, taas kaupungissa tuulee me korkealle noustaan taas
tuulee, kun sinä olet tuuli ja minä olen höyhen sun vietävänä tuulee, kun kaupungissa tuulee me korkealle noustaan taas