Ekaterina Aleksandrova - Lensi kokkoi Tuutarista (ижорская эпическая баллада) | Текст песни и Перевод на русский

• Тексты песен
• Ekaterina Aleksandrova
• Lensi kokkoi Tuutarista (ижорская эпическая баллада)

Lensi kokkoi Tuutarista,
sinisulka Soomen maast.
Lensi laivoin massin päälle –
pää veres, suu veres.
Pää veres, suu veres,
kaik noot höyhenet veres.
Too vaa toi valesannaist,
valeviissit viirittel’:
“Sisoini sottaha männä,
velloini kottiihe jääv’!”
Sisoi miilille pahoille,
syämille raskahill’.
Velloi miilille hyville,
syämille kerkijöill’.
Isoi miilille hyville,
syämille kerkijöill’.
Emoi miilille pahoille,
syämille raskahill’:
“Eihää toota enne ollut –
solkirintoja soas!
Solkirintoja soas,
kassoipäitä Kaarossas,
alla linnan ampumas,
päällä päita leikkoimas!”
Kattiloi kokassa musta,
pata musta permanos –
sisoi muuttui mussemmaks,
emoin laps laihemmaks.
Jo toos viipyi viikkoi-toine,
katoi kuuta kaksi-kolm’.
Taas lensi kokkoi Tuutarista,
sinisulka Soomen maast.
Lensi laivoin massin päälle –
pää veres, suu veres.
Pää veres, suu veres,
kaik noot höyhenet veres.
Too vaa toi tosisannaist,
tosiviissit viirittel’:
“Velloini sottaha männä,
sisoini kottihe jääv’!”
Velloi miilille pahoille,
syämille raskahill’.
A sisoi miilille hyville,
syämille kerkijöill’.
Emoi miilille hyville,
syämille kerkijöill’.
Isoi miilille pahoille,
syämille raskahill’.
“Miun vaa ehtoisa emoini,
miun vaa kallis kantaja
lämmitti mettoisen saunan
metoisilla metsän puil’,
lämmitteli länkipuilla,
lisäeli linkkipuil’.
Poikoi kylpöhö lavoilla,
iso istui kynnyksel’
kultakoussiine käessä,
löylyä lisäellöö:
“Kylve, kylve, poikueeni,
miä löylyä lisään!”
“Oi miun ismaarut isoini,
elä löylyä lissää!
Minkä annat, min avitat
pojoillees aivanoll’?
Pojoillees aivanolle
sotatiille männessään?”
“Annan, annan, poikueen,
annan, aivanoisueen!
Soimeelta sotoiorroisen,
kakran sööjän karsinalt!”
Poikoi kylppöhö lavoilla,
emoi istui kynnyksel’
kultakoussiine käes,
ja löylyä lisäellöö:
“Kylve, kylve, poikueeni,
miä löylyä lisään!”
“Oi miun ehtoisa emoini,
elä löylyä lissää!
Minkä annat, min avitat
pojoillees aivanoll’?
Pojoillees aivanolle
sotatiille männessään?”
“Annan, annan, poikueen,
annan, aivanoisueen!
Annan paijan aivinaisen
maaha nasse markoitell’!
Maaha nasse markoitelle,
vyyhy nasse verkoitell’!”
Poikoi kylppöhö lavoilla,
sisoi istui kynnyksel’
kultakoussiine käessä,
ja löylyä lisäellöö:
“Kylve, kylve, velvyeni,
miä löylyä lisään!”
“Oi miun siittyise sissoin,
elä löylyä lissää!
Minkä nevvot, min opassat
vellojaas aivanoa?
Vellojaas aivanoa
sotoitiille männessään?”
“Nevvon, nevvon, velvyen,
opassan, emoini laps!
Kui siä männenet sottaa
ja tavannet tappeloho,
elä iilisse ettehe
eläk’ jää jälelle muist!
Keiku keskellä väkkiä,
liki lipunkantajaa!
Lipunkanttaja kaaetaa –
siis siule lippu liitetää.
Iis ono tuli punnaine,
jälellä sinniine sav’!
Etimäist kaik leikoitaa,
takimaist kaik talloitaa!”

Прилетел орёл из Дудергофа,
синепёрый из Финской земли.
Прилетел на мачту корабля –
голова в крови, клюв в крови.
Голова в крови, клюв в крови,
все-то перья в крови.
И принёс-то он лживые слова,
лживые вести сообщил:
«Сестрице – на войну идти,
братцу – дома оставаться!»
Сестрица

Ekaterina Aleksandrova еще тексты