kirjeitä iloluontoisten tyttöjen surmaajalta kuristaja viittaa klassikoihin Fellinin “Rome”, Melville “La Samurai”, Godard “Hullu Pierrot”
neulat kiertävät kaupungin karttaa seinälläni, murhapaikkojen valokuvat pöydälläni vihjeet johtaa umpikujiin ja vääriin havaintoihin, vaikka käyn aineiston läpi aina moneen kertaan
en löydä punaista lankaa, keltaisia lappuja toimistoni ikkunaan liimaan murhapaikkojen raportteja selaan, elokuvia yökaudet kelaan, vaan jokin ei täsmää kuristaja arvuuttaa ja viittaa klassikoihin, antaa avaimia, johtolankoja havaintoihin miksen näe koko kuvaa, kaiken aikaa puuttuu ratkaiseva pala, avainsana on “kultakala”
viimeisin surmapaikka on Pyhä Pietarin aukion laidalta loittoneva syrjäkuja kirkko jää kujaa katsoessa vasemmalle muistomerkit muodostavat ruumiin kanssa tähden ruumis on aseteltu kujalle siten kuin se olisi meritähti joka on juuri ajautunut rantaan kuristusjäljet ovat ystävälliset kuin uhri olisi sitä halunnutkin ei tehnyt vastarintaa mikä elokuva on kyseessä jossa jäljet katoavat ruumishuoneen viluisille käytäville olen hakoteillä ja loppuun palanut lukemattomat klassikot, missä niistä on vastaus?
en löydä punaista lankaa, keltaisia lappuja toimistoni ikkunaan liimaan murhapaikkojen raportteja selaan, elokuvia yökaudet kelaan, vaan jokin ei täsmää