kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään mä kaipaan taas sinun luokse koti-ikkunan alla jälleen huutelen
tietäisitpä kuinka usein oonkaan yrittänyt viisaammaksi takoa tätä päätä ja kuinka yksinäisyys kömpii hiljaa viltin alle viluissansa kun et ole täällä
taisin jättää sut tienposkeen pakkasella ehkä jotain silloin aloit pelkäämään olen vienyt sulta joskus uskon huomisesta enkä itseäni ymmärrä itsekään
kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään mä rakkauttas pakoon juoksen olet silti kaikkein tärkein ihminen kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään mä kaipaan taas sinun luokse koti-ikkunan alla jälleen huutelen rakkaus elää
tietäisinpä miksi suusta päästän kirouksia aamuyöllä kun kotiin palaan en sillä mitään pahaa tarkoita jos nyt jotain toista hellyyttäni halaan taisit löytää mut pöydän alta nukkumasta ehkä jotain silloin aloit miettimään sanoit kyllä kun sua kosin kerran puumalassa nyt et itseäsi ymmärrä itsekään
kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään mä rakkauttas pakoon juoksen olet silti kaikkein tärkein ihminen kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään mä kaipaan taas sinun luokse koti-ikkunan alla jälleen huutelen rakkaus elää
kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään mä rakkauttas pakoon juoksen olet silti kaikkein tärkein ihminen kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään mä kaipaan taas sinun luokse koti-ikkunan alla jälleen huutelen rakkaus elää