piirongin päältä sä kattelet kehyksistä säälien mua joka jumalan yö äireellä rinnasta ottaa se käydessään huokaillen kyselee: etkö sä syö?
tyttöni saanko sut takaisin, jos käännän tämän routaisen maan paljain käsin vaikka rakkaudesta mä en osaa puhua
mä tuijotan keittiön ikkunan marrasta maisemaa yksin mä kaiken taas tein nyttemmin* kello hakkaa loputonta iskelmää sen tahdissa yöllä sua tanssiin vein
tyttöni saanko sut takaisin, jos käännän tämän routaisen maan paljain käsin vaikka rakkaudesta mä en osaa puhua
tätä raivoavaa hiljaisuutta en saa rauhoittumaan kiskoo sydämeni kuolaimiaan, kun sua raahaa mukanaan
piirongin laatikon pohjalla kuori on, jossa on kirje ja siinä on syy, miksi lähdit tästä kiireestä elämästä mä mietin ja mietin ja pää väsyy
tyttöni saanko sut takaisin, jos käännän tämän routaisen maan paljain käsin vaikka rakkaudesta mä en osaa puhua
tätä raivoavaa hiljaisuutta en saa rauhoittumaan kiskoo sydämeni kuolaimiaan, kun sua raahaa mukanaan
marraskuun maa armahtakaa marraskuun maa aah aah aah aah