Kun mä lapsena sanoin äidille ettei se huolisi etten tekisi murhia enkä koskaan kuolisi En tiennyt että vielä koittaa joulu jolloin ilman lahjoja jään ja että kaverini veisi koulu eikä palaisi yksikään
Nyt istun kiikkustuolissa hiuksin valjennein kynsin vanhaa kitaraa kynsin haljennein
Kerran katselin peilistä kuvaani kysyen "Mitä nyt?" Miksi vanhenit ilman lupaani eihän tässä näin käydä pitänyt Näytti siltä kuin Dorian Gray ryyppäis mun puolesta tukka lähti, oli vieläkin finnejä, kalpenin huolesta
Nyt istun kiikkustuolissa hiuksin valjennein Soitan vanhaa kitaraa kynsin haljennein
Vuodet lastuja, vuole pois et saa mitenkään tylsäksi terää Hautaan astu ja kuole pois ja toivo että joku samalla herää
Nyt istun kiikkustuolissa hiuksin valjennein Soitan vanhaa kitaraa kynsin haljennein
Kun me mentiin Sikarockiin haettiin kaljaa Voimasta Meitä oli noin viissataa Me vavistiin ... voimasta ja me oltiin hölynpölyä ja me oltiin kai kultaakin ja meistä lähti mölyä lähti korvista multaakin
Nyt istun kiikkustuolissa hiuksin valjennein Kynsin vanhaa kitaraa kynsin haljennein
Muistelen nuoruuttani, kurkkua kuristaa kun kuolema kalkkiviivoilla rinnalle puristaa
Nyt istun kiikkustuolissa hiuksin valjennein Soitan vanhaa kitaraa kynsin haljennein
Muistelen nuoruuttani, kurkkua kuristaa kun kuolema kalkkiviivoilla rinnalle puristaa
Sävel - Mikko Syrjä, sanat - Martti Syrjä Albumista "Imperiumin Vastaisku", 1988