Näin kulutan aikaa maatessani alla tämän taivaan josta pilvet tekevät harmaan sen tiedän, varmaan takana sinisten silmieni päätäni vaivaan alla tämän taivaan kun kuluttelen aikaa,kun kuluttelen aikaa.
Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa pikkuhiljaa naksuttaa. Olen yksin tämän perjantain, vietän yksin tämän perjantain, tämän pitkän perjantain
Takana sinisten silmieni tiedän värin taivaan sillä päätä vaivaan, tiedän värin taivaan, tiedän värin taivaan.
Päivä illaksi muuttuu, pelkään että kelloni puuttuu, itsekseen ajan kulkuun suuttuu. Lakkaa lyömästä, sitten syömästä aikaa pois ei riitä että jätättää minut perjantaihin jättää, loputtomaan perjantaihin jättää, loputtomaan perjantaihin.
Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa pikkuhiljaa naksuttaa. Olen yksin tämän perjantain, vietän yksin tämän perjantain, tämän pitkän perjantain.
Takana sinisten silmieni tiedän värin taivaan sillä päätä vaivaan,
Tiedän värin taivaan. (x13)
Sävel - Mikko Syrjä, sanat - Martti Syrjä Albumista "Imperiumin Vastaisku", 1988