Lasin pohjaan kolahtaa ritisee ja sulaa, nieluun jää auringossa kypsyen aivot kiehuu, keksii vertauksen
Mä oon kun rätti jota maailma puristaa Mun elämäni parvekkeeni alla huristaa keskellä iltapäivän kuumuuden parvekkeella jäitä polttelen mä mielen näitä nielen jäitä
Niinkuin jää palaa lasissani hiljaa Sulaa näin, kypsyn olen kypsää viljaa iltapäivän kuumuudessa näitä jäitä sulattelen hiljaa
Sytyttelen tupakkaa Se syttyy, hehkuu, lakkaa ja tumpattaan muistuttaen elämää Sen eläjää täällä tyhjiin pumpattaan
Mä oon kuin rätti...
Niinkuin jää palaa...
Annan muiden riehua auringossa kiehua tahdon rauhassa kohtaloni ymmärrän on olla hiki elämän hikinauhassa
Mä oon kun rätti jota maailma puristaa Kun elämä se parvekkeeni alla huristaa sen seuraaminen uuvuttaa mä lisään lasiin jäitä vielä hetken mietin näitä