Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään Kun luet kirjeeni kaiun kuulet Tahrat näet joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa, kasvoillani voin tuntea tuulen Ei sitä tuntunut talossa, johon palaa en koskaan, luulen En ole menossa minnekkään Ei missään tule minun luokseni, minun vuokseni
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu Ei niistä asiat miksikään muutu Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää Älä huoli siitä, sillä meillä oli retkemme, aa aa aa.. Vain muista, että meillä oli.. hetkemme
Kutsun saaneena tulin, lähdin kui varas, säikähdin viimein Kun itseeni tarttuneen, tajusin varttuneen Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin tuoksusi Teit saman minulle, juoksusi annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu Ei niistä asiat miksikään muutu Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää Älä huoli siitä sillä meillä oli retkemme, aa aa aa... Vain muista, että meillä oli.. hetkemme
Vain tahroja paperilla älä siis suutu Ei niistä asiat miksikään muutu...