O L E N I I N K U O L E T ft. khid, ameeba & lommo
Khid: Ei aistii, ei kuolemaa Kun mun sälekaihtimetkin nuorentaa Ikuisen ittensä lähde Jäälähde Hengityslaitteilla sisustettu sielu Toiveet on tukossa, kolikko ja nielu Ja koko maailma on olemas Jos joku on mukana kokemas Puno ympyräks nyöri ja sulka Et vitussa sieppaa mun unta Kuka odottaa tarinoita todeksi Ku on vaa täällä käymäs ja palaa horisontiksi
Ameeba: Ei palkintoo, tyhjä arpa mikä diili Teen kaikkeni, mutta joku päivä kuolen silti Pokerinaama vakava takana palanu elämä milli Sokka irti katala todellisuus, edessä palava grilli Miten mä elän saattaa määrittää, sen miten mä kuolen Mutta spekutus sikseen matkalla harhakuvien tuolle puolen Se miten mä elämää kelaan, on tekevä musta niin vanhan tai nuoren Ajatusteni suunta vetää mun elämän virtaa niiden puoleen Elän täysillä, tai sit en, molemmat puolet on surmaa Kaikki on ehkä niin hyvin, et kerkeen huolestua turhaan Mut ei ikinä mikään niin huonosti, et ei sitä koodii vois murtaa Se miten mä nousen kuolleista on miten mä burnaan
RPK: Elämän aakkoset katutasolla opittu Vapauteen kaltareilta Pilvilinnoista tiputettu elämänkouluun Ne suuttuu jumalkuvista, ihanteista Kyl mä kestän, ei tähän kuole Ja jos kuolenkin, niin sittenpähä kuolen vaa En haluu pelkää, sen päätin jo nuorena Mitä tapahtuuki, sen näkee vasta huomenna Aina pyrkiny olemaa nii ettei ois vaa olevinaan Mennä menoja omiaan, tehdä tekoja omillaan Olla hyvillää, tulla hyvissä, niin ylämäissä kuin syvissä Nauttii yksin ku ois sylikkäin, elämää ylistän
Lommo: Tänne synnytty sateessa ja toivotaa vaa Että se tulvis yli jossakin vaiheessa Et se kulkis yli näist kaduist aineena Et putsais sun reittis pois kaikesta shaissesta Eihän se olis ees nii vaikeeta Hymyillä kaikille ilman mielipiteitä, kiertää tää Mennä ohi sivuraiteelta Elää valheessa et on muka antanu kaikkensa Jos vaan katot sormien läpi, kyl se valuu pois sormien välistä Avannu vasta ku kaikki on oikeesti karannu käsistä Eikä ne asiat muutu, muutu ennenku sä Muutu ennenku sä alat taas hengittämään
Julma-Henri: Mun kroppa on mun kiesi, ikkunoita aistit Äly on kuski, takapenkil meitsi Eli tietosuus fiilistelee, taustalla kaikkee hiljaa katselee Se ei oo basso mikä tärinän tekee, helevetin monivärisee hetkeen Ku takakontista piilosta huutaa alitajunta Se ehdottelee kommentoi, ei välillä alykää ymmärrä noit Turinoi, törinöi, epämääräsii örinöi Ja toises etupenkis määräilee, istuu vöis Siihen on tunkenu ego, nyt se yrittää kuskille kertoo Ketä me ollaa, mistä me tullaa, mitä me halutaa, mitä ei haluta Yrittää saada itsensä uskomaan jähmettymään ja takertumaan Muistista sen jutut kumpuaa, turpa kiinni koko porukka