surua kyynelin kastella täytyy jotta se puhkeais kukkaan helli ja hoivaa varoen vaali ettei se menisi hukkaan pois älä oveltas käännytä koskaan suru jos koputtaa milloin pyydä se sisälle syötä ja juota tarjoa yösija silloin
sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoaa se maahan multaan näät sen silti kukkana aina muistot on kalleinta kultaa eikä sun vieraasi asumaan jäänyt lähti se muualle matkaan vielä se tulee mennäkseen jälleen lähemmäs kuin aavistatkaan
se mitä kunniavieraasi kertoo kätke se sydämees tarkoin ei niitä oppeja kirjoista löydä ei ostaa voi miljoonin markoin
itkuja varten on ihmisen silmät vierikää kyyneleet tuleehan tuolta se toinen päivä kun on kepeät askeleet
sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoaa se maahan multaan näät sen silti kukkana aina muistot on kalleinta kultaa eikä sun vieraasi asumaan jäänyt lähti se muualle matkaan vielä se tulee mennäkseen jälleen lähemmäs kuin aavistatkaan