Folkswagen - Joensuu-Viipuri | Текст песни

• Тексты песен
• Folkswagen
• Joensuu-Viipuri

Puoli kahdeksan illalla aseman sillalla
Ukko-Pekka ruskeine vaunuineen lähtövalmiina.
Lähettäjä lyhtyä heilauttaa, luvan veturille antaa.
Savu silloin tupsahtaa, rautapyörät kirskahtaa.

Makuuvaunun pehmeä peti, vaan en nukahda heti.
Elokuussa -38 juna miehen matkaan veti.
On Muloa, on Suhmuraa, on Tikkalaa, on Onkamoa.
Kipinät piipusta lentää kohti taivasta.

Minä olen haavematkalla Joensuusta kohti Viipuria.
Minä olen aavejunassa kohti kaupunkia,
jossa isoäitini asui pikkuisena likkana,
ja jonne en voi oikeasti koskaan palata.

Kun ollaan Sortavalassa, niin tottapa justiinsa
on käytävä aseman kuppilassa pilsneri juomassa.
Asemalle jääpi porukkaa, jääpi ukkoa ja akkaa.
Vaan ei se siihen lakkaa, lisää kyytiin pakkaa.

On jo aamuyö. Ukko-Pekalla täysi työ.
Elisenvaaran asemalle saavutaan myö.
Pian ollaan jo Karjalan kannaksella, tulevilla taistelutanterilla.
Vaan silloin jo aika lailla onneksi unten mailla.

Minä olen haavematkalla...

Antrea jo takana. No, voihan pakana.
Vielä nukuttaisi. Onko Viipuri kaukana?
No, kippari ovehen kolkuttaa, että "Ruvetkaahan jo nousemaan!"
Kun silmäni avasin, näkyi linna Viipurin.

Asemalle saavuttiin. "Pojat, se on silviisiin!"
Kamppeet ja romppeet laiturille nostettiin.
Ukko-Pekka lopulla matkaansa oikoo väsynyttä jalkaansa.
Vaan mikäs tässä mulla viipurlaiseen kotiin tulla.

Minä olen haavematkalla...

Folkswagen еще тексты