Ei mitään uutta Etsin taskuistani hukattua mahdollisuutta Suussani maistuu puulta Juuri nyt en kaipaisi turvallisuutta
Avunhuudot vaikenevat ihmisraunioissa Kohtalo kuiskaa: "näin kuuluukin olla" Pää painuu odottamaan pyövelin iskua "mitä vielä epäröit? Anna minun kuolla!"
Olen kädetön Olen jalaton
Lojun kuumassa autossa ilman vettä
Olen kädetön Olen jalaton
Unohdettu parkkipaikalle istuinvöissä
Pääni on umpiluuta Selän taputus loukkaa; haastan riitaa Lahopää onkin puuta Jaksa en enää tavoitella kuuta
Syanidikapselin nielaissut mies Ymmärtääkin kaipaavansa tuoksua kevään Itsemurha muuttuu tahdonvastaiseksi Viimeiset sanat "haluan sittenkin elää!"