Kun pitkan, synkan talven jalkeen purot ne pulputtaa ja lapsia laulattaa ja nuoria naurattaa, taas aikuiset ja vanhuksetkin palttoon heittaa saa. Kylla elama on sentaan ihanaa!
Kylla hallakin tulla saa kun kummut ne ruskottaa, ei kukkaset unta muuten saa. Ja jos linnut ei lentais' pois, ne pian vain vaikerois'. Ei ne uusia lauluja kuulisi, ei ne kevaalla taalla sois'.
Kun pitkan, synkan talven jalkeen vuokot ne virkoaa, puut lumensa linkoaa ja silmuja sinkoaa. Taas karpaset ja kissanpoijaat kiusaa tehda saa. Kylla elama on sentaan ihanaa!
Kylla hallakin tulla saa kun kummut ne ruskottaa, ei kukkaset unta muuten saa. Ja jos linnut ei lentais' pois, ne pian vain vaikerois'. Ei ne uusia lauluja kuulisi, ei ne kevaalla taalla sois'.
Kun pitkan, synkan talven jalkeen raystaita itkettaa
janis palvessa viilettaa, pojat tyttoja piirittaa. Taas ystavat ja oudommatkin toistaan tolkuttaa: ”Kylla elama on sentaan ihanaa!”
Kylla hallakin tulla saa kun kummut ne ruskottaa, ei kukkaset unta muuten saa. Ja jos linnut ei lentais' pois, ne pian vain vaikerois'. Ei ne uusia lauluja kuulisi, ei ne kevaalla taalla sois'.
Kun pitkan, synkan piinan jalkeen talviunestaan nain kompii loukostaan ja herkee veisaamaan Taas yhteen kaikki sulaa saa ja kilpaa kuuluttaa: ”Kylla elama on sentaan ihanaa!”
Kun pitkan, synkan talven jalkeen purot ne pulputtaa ja lapsia laulattaa ja nuoria naurattaa, taas aikuiset ja vanhuksetkin palttoon heittaa saa. Kylla elama on sentaan ihanaa! Kylla elama on sentaan ihanaa! Kylla elama on sentaan ihanaa!