Se viereen hiipivä vanha, kylmä jalkainen ei anna levätä Kuin juopunut ystävä, liian monta kertaa on se hyvästeltävä. Älä kuuntele kun se puhuu
Se on vuosipäivänä viini yksin kaadettu ja kylmä kynttilä Se on kalenterissa, kulkee kevään sateissa, ja syksyn kukissa Älä kuuntele kun se puhuu
Suru on tyyni meri, laaja muttei rannaton. Suru on tyyni meri, syvä muttei pohjaton.
Se on Kärkölässä ja makaa maalla vieraalla. Se on lippu alhaalla Jos voisin ottaisin sen hartioiltas pois ja metsään hautaisin Älä kuuntele kun se puhuu
Suru on tyyni meri, laaja muttei rannaton. Suru on tyyni meri, syvä muttei pohjaton.
Suru on tyyni meri, laaja muttei rannaton. Suru on tyyni meri, syvä muttei pohjaton.