Pellon reunaa hahmo valkoinen yksinäistä miestä vietellen alaville kunnaille vie, taivasalle harmaan kuutamon. Eipä tiedä huomen mistä miehen löytää saa. Kivet käännetään ja pahan jälki vainutaan. Kissa kynsii turhaan ikkunaa. Kukaan saavu ei vaan avaamaan. Löytyy vaateriepu vetinen, koski pauhaa, on julma viesti sen. Eipä tiedä huomen mistä miehen löytää saa. Kivet käännetään ja pahan jälki vainutaan. Kuun hymy on tänään salaperäinen. Kai se tiesi miehen aatteet, toivon viimeisen.