Luona lamppuni lämpöisen kuluu hetkien kulta Vielä pimeys ahmaisten ei sua ottanut multa Sadun puutarhan aukaiset sinne kahden me jäämme Ruusut kukkivat tuliset hetken ympäri päämme
Vasten yötä ja pimeää täytyy lähteä miehen Valo ikkunaan häilähtää vielä hetkeksi tiehen Luona lamppuni viipyen sitten muuta en tiedä Näen myrskyssä poikasen käyvän kuilujen viedä