Aamu, sänky on vieras kylmät seinät huokuvat tuskaa eilinen yö käy kuin vihainen tuuli se repii, raastaa ja kiduttaa eilen omistin tuskan nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan eikä tuska unohda mua se ei jätä minua yksin
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä taloon jota kodiksi kutsutaan vaikka siellä ei ole minulle ketään olen yksin tällä tyhjällä tiellä olen yksin tällä tyhjällä tiellä tällä tiellä, tällä tiellä
Ilta, pöytä on tuttu vieraat kasvot aukovat suitaan tyhjyys ympäröi meitä ja tuska eikä kukaan uskalla kerätä luitaan yö tulee ja heittää meidät tyhjille kaduille taas synkät kadut, kuin tuhannet sillat vievät pimeydestä pimeyteen
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä taloon jota kodiksi kutsutaan vaikka siellä ei ole minulle ketään olen yksin tällä tyhjällä tiellä olen yksin tällä tyhjällä tiellä tällä tiellä, tällä tiellä
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä taloon jota kodiksi kutsutaan vaikka siellä ei ole minulle ketään olen yksin tällä tyhjällä tiellä olen yksin tällä tyhjällä tiellä tällä tiellä, ja aina yksin