Kauas merien taa Nuuskamuikkusta kantaa aallot vihreän veen, tuulet vauhtia antaa. Moottorin pärinää Muikkunen ei voi sietää. Särinä, tärinä - korviin se särähtää.
Nuuskamuikkunen ei halua ei junaa, autoa, ei mopoa. Kun hän matkaa muilla mailla tarkkaa määränpäätä vailla, matkalippua ei tarvita.
Talven tullen hän käy kohti etelän rantaa. Teltan pakkaa hän vai, repun selässään kantaa. Muumit kauaksi jää, neuvot viimeiset antaa. Hän saa reissullaan uutta kerrottavaa.
Nuuskamuikkunen ei halua ei junaa, autoa, ei mopoa. Kun hän matkaa muilla mailla tarkkaa määränpäätä vailla, matkalippua ei tarvita.
Muumilaaksossa hän kaikki vastukset voittaa. Hilpeän sävelmän huuliharpullaan soittaa. Ei vapauttaan tahdo tavaraan vaihtaa. On keveämpää sitä ilman kun jää.
Nuuskamuikkunen ei halua ei junaa, autoa, ei mopoa. Kun hän matkaa muilla mailla tarkkaa määränpäätä vailla, matkalippua ei tarvita.
Säv. P. A. L. Kartner San. P. A. L. Kartner Suom. Jertta Ratia-Kähönen