Istun jälleen kammiossani työn ja tutkimusten äärellä katse naulittuna mustaan kirjaan kädet kanavoiden kuolleiden voimia
Vanhan viisauden tyyssijasta sormenpäitteni ulottuville sanoja joiden tulkiksi viattomien veri on virrannut
Sielunkykyjen valjastukseen Olen etsinyt kaavoja, loitsuja Olen katsonut tähtiin, niiden taakse Ruokkiakseni synkkää lupausta
En luota siihen varjoon joka minusta lankeaa tai mihinkään muuhunkaan jonka päivänvalo heijastaa Ah, tuhansia ja tuhansia kynttilöitä ja soihtuja palaneita sydämiä öljyä, sammuttamaan janoni
Sielunkykyjen valjastukseen Olen etsinyt kaavoja, loitsuja Olen katsonut tähtiin, niiden taakse Ruokkiakseni synkkää lupausta
Ilmestyksiä ja ihmeitä joita mielenne ei selittäisi Vihkiydyn yhä uudestaan yölle ja sen salaisuuksille Hetkille jolloin aika seisoo hiljaa todistaen kun mieleni parkkiintuu suurta ikuisuutta syleillen
Sielunkykyjen valjastukseen Olen etsinyt kaavoja, loitsuja Olen katsonut tähtiin, niiden taakse Ruokkiakseni synkkää lupausta