Syyshämärässä kuljen Juoksevan veren ääreen Tumma virta soljuu Nielee katseeni, mietteeni Uhmaan aikaa yksin Synkkää taikaa Vaikka haistan pakkasen En tunne sen piiskaa
Jäiset pisarat Rikkovat seesteisyyden Luovat renkaitaan Lisääntyen luvussaan Kylmyys viiltää otsaani Lyö tuskan tunteisiin Linnutkin ovat hiljaa Ne mitkä eivät muuttaneet
Synkkää taikaa Luonnon öistä aikaa Tummaan virtaan pian Pian itkevät valtimot hiljaa Yskien, sykähdellen Juottaen vanhaa huoraa