Veri herättää minut jälleen usvan noustessa tuhkasta Myrskyn äänien tervehdykset hiljaisuuden pirstoavat
Tätä paikkaa ei tunne kukaan mutta pelkonsa tunnustavat Ristinkantajat vaivatta riivaan kuvilla heidän kauhuistaan
Avaan mustan arkkuni ja nousen syleilyysi öisen raikkaan ilman ja pakkasen kirpeyteen Sisimpääni ravistaa tämän pimeyden viehätys Mestarimme lupaukset ikuisuudessa kaikuvat
Kohtalonne on ennustettu kaiverrettuna lihaanne Teljettyinä kuin rotat loukkuun suuren pedon armoille
Nämä huoneet tulvivat vihaa Täällä elävät sielujen huudot Veri herättää kaiken jälleen kylmään loistoon uljaaseen