Kuu nousee ylleni, niin synkkänä piirtyvät Varjot öisen metsän vääristyen nietoksiin Joulukuun silmissäni surun jäätämissä. Autiona siintää Lapin tunturit Horisontissa siniliekkien roihutessa Valottomina hiljaisessa yössä, kaukana Takaa metsien.
Varjoissa... Hiljaisuus vallitsee varjoissa...
Lailla erämaan susien vaellan jäiseen Yksinäisyyteen aina pohjoiselle merelle asti Yksin pimeydessä, vain talvikuu mustalla Taivaalla ylläni. Olen yksin ikuinen Ajattomassa valtakunnassani.