Kuljen, kylvän ympärilleni Mätiä kaaoksen kasveja Jotka ovat juurtuakseen Ihmisyyden mullassa Ne kasvavat ja syövät Kaiken ilon elämästä Läpi ihon puskevat Sieluihinne varjoaan
Vihanlietsoja
Vitut teistä kaikista En tarvitse paskaanne En moraalisaarnoja Siitä mitä edustan Veri tulvii suuhuni Kun raivoni katsettaan Nostaa jälleen nähdäkseen Vain saman maailman