Tie oli kummallinen Valon näin varjoissa sen Taipuivat puut kumaraan Puhuivat, kuiskaili maa
Näin oli jo aamuyö Kun himmeni tähtien vyö Lähteä tahtonut en kun näin kaiken kauneuden
Hiljainen maa vain tuuditti lastaan Ei, et surra saa Minä kiedon sinut valkeaan Jäätynyt maa niin suojeli lastaan Ei, et surra saa Minä kiedon sinut valkeaani
Minne muistot pakenee Ei koskaan palaa ennalleen Nyt tuijottaa kasvoton maa Miksi kätkee rakkauttaan
Jäätynyt maa vain tuuditti lastaan Ei, et surra saa Minä kiedon sinut valkeaan Hiljainen maa niin suojeli lastaan Ei, et surra saa Minä kiedon sinut valkeaan Jäätynyt maa niin suuteli lastaan Ei, et surra saa Minä kiedon sinut valkeaan Hiljainen maa niin rakasti lastaan Ei, et surra saa Minä kiedon sinut valkeaani