Raamatun ja virsikirjan aivoihini tatuoivat rakastavat viisaat ihmiset pelkoa ja pelastusta annosteltiin kadotusta pienen ihmismielen syvyyksiin pelottavaa, arvokasta kaunista ja kammottavaa jotain josta ei voi jäädä pois
kuka mä oon kuka puhuu isäni suu avutuu ei mua oo ei mua jää jää vain yö valoisa yö kuka mä oon kuka puhuu isäni suu avautuu
lyhyestä virsi kaunis totesi jo vanha kansa jätin seurakunnan veisaamaan löysin lohdun laulamalla vanhan tutun taivaan alla paljain jaloin ilman jumalaa kaikki yhtä, yhtä kaikki ääni kaikuu sisälläni jatkaa samaa vanhaa tarinaa
kuka mä oon kuka puhuu isäni suu avutuu ei mua oo ei mua jää jää vain yö valoisa yö kuka mä oon kuka puhuu isäni suu avautuu