Ei oo pelimiehen vikaa mulla vainen, teillä tietymättömillä kuljen vaan. siispä laitetaanpas toinen samanlainen, pientä lohdutusta kuinka kaipaankaan.
Kerran tiellein sattui onnen kantamoinen, hämmästellen mistä moiset avut sain. Ja nuo mennessään vei tänäänkin taas toinen, vanhan tutun löydän seurastani vain.
Luu kouraan jää, tää on lesken elämää, vaikka naimisissa en oo ollut päivääkään. Luu kouraan jää, tää on lesken elämää, onnen kukkuloille tieni tuskin päättyykään
Samaa iltaa istun tuhannennen kerran, Leipäjonossakin rattoisampaa on. Emmin paikallain mä vielä hetken verran, sitten päätän nyt se hetki tullut on.
Reippain askelin käyn naisten pöytää kohti, pokkaan tyylikkäästi, parketille vien. Kompurointiinhan se humpan tahti johti, puskee jälleen päälle kovan tuskan hien.
Koetan vielä kerran se on ihan vissi, aivan yksin mutruhuuli istuu taas. Hän on melkein niin kuin Playboy -lehden missi, keltaruusu minun omas kukkahaas.
Jalka jotenkuten nousee komeasti, vaihtuu tahdit himo-tangoon kiihkeään. Viivyn iholla mä vainen siihen asti, kunnes avaan suurisuisena mä pään.