Joki juokse pellon halki,
karaa kiire kantapäillä,
nuolevat vedet välistä
rannan ruodot ruutanasta.
Käy yli syvän salini,
halki herrankammarini.
Rikon rievut karjan kaadon,
ennätän emon edelle.
Uoma aikansa alussa,
kaari kansan katkelmassa
avaa ongelle ovia,
kalakunnan tappamia.
Minä liidän koivun päälle,
kärkeen hukkuvan joelle.
Kaadun kautta tammilehvän
Ämmänkuoleman käsille.
Liiku leuto lämmin malja
kylmä kylkien palama.
Surma ämmän karjamaalla,
kaaressa keväisen uoman.
Siellä on kuolleet raadon alla,
neidot onnensa ovilla.
Siellä on saaret siltamaalla,
saunat jo syvillä soilla.
Missä ämmät hukkunevat,
muijat maata jo panevat?
Sinne virtaa vieden soivat
Ämmänkuoleman sävelet.
Jonne Järvelä еще тексты
Оценка текста
Статистика страницы на pesni.guru ▼
Просмотров сегодня: 2