Alkukesän aamuöiden väreilevä helle kaupungin sankareiden töitä lähteä ja tulla takaisin tehdä lauluja ja soittaa laiturilla laivaa odottaa ajatella hyvä voittaa tai sängyn päädyn hellää narinaa
Mutten mitään , en ketään alla ikivanhan auringon en mitään, en ketään enemmän kuin sua
Lueskella vällyn alla kun sade rummuttelee ikkunaan irrallaan maailmalla joka kadun kulmaa pitää kotinaan
Mutten mitään, en ketään alla ikivanhan auringon en mitään, en ketään enemmän kuin sua
Aikaa joka hiipii sua kuljettaa pois jalanjälkineen tartun hetkiin muistoihini kii kuin tuuli repaleiseen purjeeseen
En mitään, en ketään alla ikivanhan auringon en mitään, en ketään enemmän kuin sua En mitään, en ketään alla ikivanhan auringon en mitään, en ketään enemmän kuin sua..."