Kipeä ja tyhjä syli, vettynyt on turkki Voiton haju toimistossa, kesken vielä työt Maisemat on meren yli, laatikossa purkki Otan siitä, jaksan painaa päivät, nukun yöt
Isä istuu hämillään ja hiljaa keittiössä Ei tunne aikaa, paikkaa, kysyy: milloin lähdetään? Ylväimmätkin kai riisutaan tässä mittelössä Rannikolla laivat lyövät kiilaa pimeään
Tähdet syttyy, valojuovat, vieläkö ne viestin tuovat?
Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vielä Valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin En kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedä Rakastan sua vielä Rakastan niin kauan kuin mä voin
Ilma täynnä melskettä on kaukaisista maista Hetkemme ja loistomme kuin tuulen henkäys vaan On tässä kaksi orpoa, on kaksi muukalaista Uhmaamassa yötä, jaksamassa toisiaan